Onkohan Arrolla kaikki kotona?

Tätä kysymystä pohdittiin äidin kanssa näiden kuvien tipahtaessa sähköpostiin Nuuskunenän kennelin Raijalta.

"Kovin näyttää niin pieneltä ja hennolta." - Akka
"Miten se on niin yksinäisen näköinen?" - Äiti
"Onkohan se ihan vain flegmaattinen, joka ei yhtään innostu mistään?" - Akka
"Entäs jos se on tuollanen nurkassa kyhnöttäjä vielä aikuisenakin?" - Akka
"Entäs jos se säikkyy jokaista meikäläisen kipakampaa sanaa?" - Akka

















Kaikille meidän kanssa silloin huolta kantaneille ja niillekin jotka edelleen näiden kuvien pohjalta vetävät samat johtopäätökset, voimme ilmoittaa ilouutisen: Arrossa riittää virtaa! Aina se ei tosin kohdistu Akan tai Simon mielestä aivan oikeille raiteille. Tällaisia ovat mm. kuivaaminen suihkukeikan jälkeen tai pyykkikorin sisällys ja Simon housut NAM!



















Sitä, onko Arrolla kaikki kotona, voi sitten jokainen päätellä itse - mutta onneksi nyssökoiraa ei meille ainakaan tullut.

Akan poika: Nam ja KroohPyyh

Sehän on niin, että kun tähän taloon tulee niin kaksi asiaa on heti ensimmäiseksi opeteltava: syömään ja nukkumaan!

Varsinkin tuo ensimmäinen - syöminen - on meiltä onnistunut oikein hyvin. Kasvattaja opetti pillillä ruokakupille tulon ja sitä on jatkettu. Vauhti on huima ja keittiönmutka tuottaa joskus ongelmia sillä perä meinaa liukua kun kiire on kova.

Koirathan eivät elä pelkällä papanalla vaan aina välillä on saatava tutkia myös makujen maailmoja: piimä on numero uno ja sitä sitten löytyykin joskus hieman muualtakin kuin vain pullottavasta mahasta.


Tällä naamalla onkin mukava tulla kertomaan, että "Kuppi on nyt tyhjä mutta miksi sinä menet minua karkuun ja tulet paperipyyhkeen kanssa hutkimaan naamaani!?".

















Se toinen asia on sitten nukkuminen. Ensimmäinen opeteltava homma on se, että nukkumista ei kannata missään nimessä kaihtaa vaan aina kun vähänkään on mahdollista niin ei kun "Unta palloon!".

Rakkaus nukkumiseen on joskus niin ihanaa, että Arro unohtaa kielenkin tuulettumaan mutta onneksi aivot imevät koko ajan tietoa Akan kirjoista.


Nukkumiseen voi yhdistää myös vahtikoiran tehtävät: on ikään kuin tassun pohjilla tunne, jos joku yrittää tulla kylään.

Ja nyt eikun kaikki pötköttämään sohvalle, sylkemään kattoon ja väistelemään!

Ihmettelevä ja rauhallinen Arro

Paljon katseltavaa ja ihmeteltävää löytyy jopa kotonakin varsinkin silloin, kun Akka laskee ulos takapihalle. Vieressä kulkee pururata ja siellä menee milloin mitäkin sauvakävelijää, juoksijaa ja koirantaluttajaa. Onneksi Arro on vielä pysynyt turvallisesti puskassa tarkkailemassa ja jättänyt perään juoksemisen sikseen. Mahdollisesti sekin aika voi tulla kun Akka naama punaisena karjuu rinteen laella ja Arro-poika tekee tuttavuutta mummojen tuulihousujen ja sauvojen kanssa.


Mutta sitä odotellessa on todettava, että Arro osaa käyttäytyä tosi hyvin omassa pihassa ja vain miettiä miksi naapurin kissa kurkkii aidan raosta ja miksi Akka ei anna hänen maistella kukkapenkin vihertäviä lehtiä.

Ensimmäistä kertaa mökillä

Enanniemen mökillä riitti Arrolla ihmettelemistä: milloin huusivat härkälinnut, milloin lokit ja sitten oli vielä vesipumppu, joka piti aina välillä ihmeääntä.

Onneksi rohkeutta tuli lisää ja sitten löytyi Juicen jättämä pallo hirvensarvesta ja touhua riitti sen parissa.













Välillä oli ihan pakko heittäytyä maihin ja katsella palloa tästäkin näkökulmasta.






Sisälläkin oli paljon tekemistä ja auttamista: esimerkiksi Simon apulaisena putkimiehen töissä.

Akan Arron ensimmäinen viikko

Tästä alkaa pienen Arro pojan tarina Marin (lue Akan) ja Simon kodissa.

Juicen jälkeen elo oli ollut liian hiljaista ja arkista. Jotain piti saada piristämään päiviä ...

... ja öitä =)

Akan ja Simon kotiin tuli uusi perheenjäsen 29.4.2007
Nuuskunenän Niki Lauda - tutummin Arro. Kutsumanimen synnyn voi kysellä Simolta - hän kun on oikea tarinan iskijä =)

Ensimmäiset yöt ja päivät menivät tutustuessa toisiimme ja ihmetellessämme milloin sukkia ihmisten jaloissa milloin vessapaperirullan sisällä olevaa makupalaa. Sisäsiistiksi opettelu oli luku sinänsä, sillä aina ei muistanut Arro-poika lörötellä kaikkea ja sitten pääsi tulemaan pienet lurut sisälle. Rätti ja pesuainepullo suihkivat ahkerasti, mutta periaatteesta ei luovuttu: matot saivat olla lattialla.
Uni pääsi yllättämään kiireisenkin tutustumisen ja turvallisinta oli nukahtaa kenkien päälle, sillä näin tuli varmistettua ettei kukaan päässyt karkaamaan ja jättämään Arro-poikaa yksin.