Sehän on niin, että kun tähän taloon tulee niin kaksi asiaa on heti ensimmäiseksi opeteltava: syömään ja nukkumaan!Varsinkin tuo ensimmäinen - syöminen - on meiltä onnistunut oikein hyvin. Kasvattaja opetti pillillä ruokakupille tulon ja sitä on jatkettu. Vauhti on huima ja keittiönmutka tuottaa joskus ongelmia sillä perä meinaa liukua kun kiire on kova.
Koirathan eivät elä pelkällä papanalla vaan aina välillä on saatava tutkia myös makujen maailmoja: piimä on numero uno ja sitä sitten löytyykin joskus hieman muualtakin kuin vain pullottavasta mahasta.
Tällä naamalla onkin mukava tulla kertomaan, että "Kuppi on nyt tyhjä mutta miksi sinä menet minua karkuun ja tulet paperipyyhkeen kanssa hutkimaan naamaani!?".
Se toinen asia on sitten nukkuminen. Ensimmäinen opeteltava homma on se, että nukkumista ei kannata missään nimessä kaihtaa vaan aina kun vähänkään on mahdollista niin ei kun "Unta palloon!".
Rakkaus nukkumiseen on joskus niin ihanaa, että Arro unohtaa kielenkin tuulettumaan mutta onneksi aivot imevät koko ajan tietoa Akan kirjoista.
Nukkumiseen voi yhdistää myös vahtikoiran tehtävät: on ikään kuin tassun pohjilla tunne, jos joku yrittää tulla kylään.
Ja nyt eikun kaikki pötköttämään sohvalle, sylkemään kattoon ja väistelemään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti